Maailmasta tulee yksi, yleisesti hyväksytty yksilöllisyys, ihmiset rakentavat identiteettiään tuotevalinnoillaan.
Pohdi hetki kulttuurien sulautumisen trendiä. Kuka matkustaa Italiaan Pizzan juuri vuoksi? Kotipizza on aika lähellä. Laadukkaampaa kokemusta tarjoaa Classic pizza Isossa Omenassa, alkuperäisempää Italialaista tunnelmaa tarjoaa Villetta.
Suomessa saa myös erinomaista Thairuokaa. Aivan kaikkia raaka-aineita ja nyansseja ei ole tarjolla, mutta niin sanotusti makuun pääsee kyllä.
Eräs tuttavaperheeni matkusteli aikoinaan Thaimaaseen talvisin. Söivät siellä mäkkärissä. Olin hämilläni.
Puhutaanpa hetki trendeistä. Maailma homogenisoituu vauhdilla. Tätä on kiihdyttänyt globaali markkinatalous ja nyt viimein verkon vaikutus nostaa Englanti pääkielen asemaan.
Maailmasta tulee yksi
Nyt joudut matkustamaan todella kauas, päästäksesi selvästi erilaiseen kulttuuriin jossa ei näy mäkkäriä ja muita globaaleja brändejä. Ihmisten kokemuskenttä kapenee hurjaa vauhtia, irtaudumme kädentaidoista ja maaseutukulttuurista, käytämme kaikki samoja pilvipalveluita ja päätelaitteita, kodeissamme on Ikeaa ja vaatteemme on pääsääntöisesti suurten ketjujen valikoimista. Jos menet keskituloisen asuinalueelle on hämmentävää huomata kuinka homogeeninen autokalusto siellä vallitsee: Audi, BMW, ehkä myös Volvo sekä kakkosautona VW Golf. Kalliilla alueella jako on selvä: Mersu, Porche, Jaguar jne.
Yleisesti hyväksytty yksilöllisyys
Tarve yksilöllisyydelle on valtava. Kuka haluaa olla täysin kuten muut? Hankalaksi asian käsittelyn tekee se, että samaan aikaan haluamme olla hyväksyttyjä. Siis yksilöllisiä, mutta emme outoja.

Itse teippasin oman Mäccini kannen punaiseksi, alkoi vain nyppimäään tämä Applen harmaa design. Muotoilu on kyllä laadukas, mutta kun…. kaikilla on samanlainen. Tein tämän itseni vuoksi. Minulle oli merkityksellistä se, että oma koneeni poikkeaa muista. En niinkään ajatellut mitä muut pohtivat. Olen ollut hämmästynyt siitä, että kone on herättänyt huomiota. Parhaimmillaan minut on tultu vieraan henkilön taholta keskeyttämään: ”Anteeksi, onko tuo koneen kansi todella punainen. Miten teit sen? mä haluan kanssa.”. Mitä tämä tarkoittaa markkinoinnin haasteena? Mielestäni sitä, että markkinoijan tulee pohtia miten se puhuttelee asiakkaansa tunteita ja antaa hänelle mahdollisuuden yksilöllisyyteen. Apple tekee sen kellonsa hienosti. Applen kellot tulevat näyttämään ihmisten ranteissa yksilöllisiltä, useiden rannekevaihtoehtojen kautta. Tämän jälkeen muut älykellot näyttävät ranteeseen laitetulta mustalta ja muoviselta elektroniikalta.
Tuotevalinnoilla vaikutetaan omaan identiteettiin
Eri kohderyhmissä suhtaudutaan asioihin eri tavoin. Esimerkkinä nämä aktiivisuusrannekkeet.
Ne ovat olleet jo vuoden iso hitti. Veikkaan että kohta niille käy kuten kuntopyörille aikanaan. Into loppuu ja muuta tulee tilalle. Itseäni säälittää. Sori vaan. Juuri siitä syystä, että tuote on niin iso hitti, en koskaan (lupaan) osta tuotetta. Ikinä. Sen sijaan rannettani koristaa täysin erilainen koru.

Se viestii minulle suhdetta luontoon ja retkeilyyn. Joku, tai siis aika moni nauraa tälle tarinalle. Juttu on nimenomaan tarina ja se, ettei tässä ole kyse suuresta hypestä. Heti kun näitä näkyy kaikilla, heitän pois. En halua kuulua massaan – tässä kohdin.
Ihmisen tarpeet ovat paradoksi
Pohtikaa hetki peruskuluttajan arkea. He ovat pitkään tottuneet maksamaan kaikenlaisista vakuutuksista. Turvattuna ovat, henki, terveys, auto ja asunto. Parisuhdevakuutusta odotellessa. Ai niin, asuntolainakin on vakuutettu, työttömyyden varalle. Ihmiset suostuvat maksamaan kuntosalille vuosittaista jäsenmaksua. Onko kyse pakottamisesta vai kuluttajan tarpeesta kokea pysyvyyttä ja poistaa ikävät toistuvat päätöksentekotilanteet? Viime vuosina on yleistynyt lisätakuun ostaminen kulutuselektroniikalle.
Samaan aikaan kun ihmiset maksavat turvallisuudentunteestaan sekä elämänhallinnastaan kasvaa ihmiselle myös tarve kokea uutta. Kun kaikki on turvattua ja tuttua mistä saa enää kiksejä? Elämyksellisyydestä puhutaan ja asiakaskokemuksen johtamisesta pöhistään. Joku softakumppanimme saattoi aikoinaan tajuntaani termiparin must to have – nice to have. Tämä pari kuvaa mielestäni tarpeen ja halun välistä jakoa. Sen kautta on mahdollista hahmottaa, minkälaisia rooleja eri asioilla on ihmiselle.
Pohdinkin siis minkälainen rooli on asiakaskokemuksella? Voiko asiakaskokemus olla tuote tai voiko se olla tuotetta tärkeämpi? Voihan olla niinkin, että asiakaskokemuksesta tulee jossain määrin itsestään selvä vaatimus, eikä siitä löydy markkinoinnillisesti kysyntää luovaa tai myyntiä vetävää elementtiä?
Kerro sinä jokin esimerkki omasta tuotevalinnastasi. Jos olet markkinoija, pohdi miten puhuttelet asiakkaasi tunteita kertomalla tarinoita ja antamalla asioille merkityksiä?